Kun maalaistyttö muuttaa kaupunkiin, ei lopputuloksesta koskaan ole varmuutta. Kaupunki löytyy jo lakanoistakin, vielä pitäisi saada se Joensuuhun, ja minut myös. Ihmettelemään ainaista katolamppujen valoisuutta ja sitä, että autoja kulkee kaduilla(niin, ei teillä) useampikin kuin kolme.I also got the key!
"No, I said 'Got the keYS?'"(by Monica) Mitenköhän pärjään ilman joka arkipäiväisiä Frendejä, kun itsepintaisesti yritän olla ottamatta televisiota asuntoon, jotta aikaa riittäisi Muuhun Tärkeään. En sitten tiedä miten tärkeää on juuttua Omegleen jonkun tyypin kanssa juttelemaan jostain epämääräisestä, vaikka tietää joka tapauksessa että sen tyypin koti ei tule olemaan (mahd.) tulevan Interrail-matkani pysäkki. 
Ajattelin kerätä avaimeeni perään kenkiä. Sain jo Lions Club-leiriltä meksikolaiselta ja hollantilaiselta avaimenperäkengät, ja haluan epätoivoisesti lisää! Lahjoituksia otetaan vastaan - ainakin korkkarit olis hauska saada :D 
(onpa outo kuva)Onhan se surullista lähteä kodista pois. Ei ole äiti tekemässä joka päivä ruokaa ja pesemässä ja silittämässä pyykkiä. Pitää itse hoitaa laskut ja kaikki.
Mutta silti miulla on Avain! Jolla pääsee Asuntoon! Jossa voi tehdä Hyvää Ruokaa ja jonne voi kutsua Kivoja Ihmisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti