Niin siis, kävin tässä pari viikkoa sitten syysloman aikaan Viron maalla! Äiti löys sopivan matkan lehdestä ja sitten vähän ex tempore lähdettiin viilettämään. Vietimme kaksi yötä hotellissa Tallinnassa, ja tulihan siellä nähtyä vaikka mitä, vaikka toisaalta tuntuu aina vähän turhalta jos menee ulkomaille vain muutamaksi päiväksi. Ei siinä ajassa yksinkertaisesti kerkeä nähdä maan todellista puolta, mikä se sitten onkaan.
Mutta oli tämäkin reissu tosi kiva kokemus :)
Laivasta otettu perustylsä merikuva :PKirjoitan aina matkapäiväkirjaan, oli matka miten lyhyt tahansa, ja koska en jaksanut aloittaa uutta vihkoa, jatkoin kirjoittamista vanhaan vihkoon. Se miulla oli ollut aikaisemmin myös kuutosluokan luokkaretkellä, joka myös suuntautui Viroon(sekä lisäksi Latviaan). Kun vertaili kuutosluokan miun käsialaa nykyiseen käsialaan, kyllä huomas eron..
ONNEKSI! Aika kamalia harakanvarpaitahan nuo ensimmäiset on..!
Hotellihuoneessa oli söpö pehmolelulammas :) Ikävä kyllä siitä olis pitänyt joutua maksamaan jos sen ois ottanut mukaan, joten se jäi sitten sinne ilahduttamaan muita yöpyjiä.Hotellin ihan vieressä oli pieni(no, alle 10 kauppaa) ostoskeskus, jossa myö käytiin. Siinä oli tavallinen supermarket-tyylinen kauppa. Miusta on aina hirmu mielenkiintoista katsoa, mitä ulkomailla myydään tämmöisissä tavallisissa kaupoissa; minkälaisia tavaroita siellä on, minkälaisissa purkeissa tai tölkeissä tai pulloissa maito esimerkiksi myydään(koska se on melkein joka maassa erilailla!). Virossa maito oli nyt vähän kaikenlaisissa muodoissa, mutta erityisesti minnuu hämmästytti, että sitä myötiin pussissa! Tai siis sellaisessa, missä täälläpäin säilytetään esim. pakastekasviksia. Lisäksi oli myös pussikermaa, pussimaitorahkaa(=kohupiim) - ja jälkimmäistä tuntui olevan melkein neljäsosa kylmäosastosta. Virolaiset on aikamoisia kohupiimän ystäviä ilmeisesti :D
Joo, Roheline Vuoden Maitotyttö tässä kertoilee Viron viimeisimpiä maitouutisia!
Käytiin sitten tietenkin myös isommissa tavarataloissa, ja siellä oli ainakin yhdessä sisustuskaupassa jo ihan joulutohinat käynnissä:
Oi kamalaa, liian aikaista! Ehkä marraskuun puolessa välissä on ihan hyvä aika aloittaa, mutta ei nyt vielä! Kun ei ole lumikaan vielä kunnolla jäänyt maahan.No, sitten käytiin tietysti kahviloissa n.13749348 kertaa, ja tässä yksi ikuistettu "ateria", Chai Lattea(ihan jees mutta aika paljon maitoa) ja sitruunamarenkikakkua(ihanaa!).
Ja tässäpä taas perusturistikuvaa Tallinnan Vanhasta Kaupungista:
Tulipa sitä vähän eksyttyäkin tuonne, kun ei tietenkään ollut karttaa mukana! Ei se kuitenkaan haitannut, kun ei ollut kiire minnekään. MUTTA ihmiset, muistakaa aina seuraava: Älkää ottako korkokenkiä mukulakivikaduille. Ikinä. Ne oikeesti tappaa jalat. Jossain vaiheessa sattu niin paljon, että piti vaihtaa äitin kanssa kenkiä :S
Edellisenä iltana ennen lähtöä käytiin sitten virolaisessa keskiaikaisessa ravintolassa syömässä! Pahoittelen jo nyt kuvien ylisalamavaloisuutta, paikka oli valaistu pelkästään kynttilöin, joten laatukuvia oli aika mahdoton saada.No, tässä kuitenkin miun illallinen:
Menussa oli yksi ainoa kasvisvaihtoehto, joten eipä ollut paljon valinnanvaraa. Mutta oli tämäkin kuitenkin tosi hyvää! Tuossa on siis ohrasuurimoita, lanttua, papunyytti, metsäsienikastiketta, suolakurkkua ja jotain josta en oikein saanu selvää. Tarjoilija osas suomea, niin kuin yllättäen aika moni muukin Tallinnassa. No tietäähän sen, kun on suomalaisten lempilomakohde. Mutta aina ei tiennyt, että pitäisikö ruveta puhumaan suomea vai englantia! Yhdellekin vanhemmalle tee-ja kahvikaupan myyjälle rupesin puhumaan englantia, ja sit ku se kuuli miun puhuvan äidille suomea, se sano että osaa puhua suomea paremmin kuin englantia. Ostettiin muuten sieltä Irish Creme-nimistä kahvia, se jauhettiinkin siinä meidän edessä, ah se tuoksu! 
Juomaksi otettiin hunajaolutta. No, kyllähän tuo menetteli normaaliin olueen verrattuna, mutta eipä silti ole kovin miun juttu. Oli kyllä hauska kun viereisess pöydässä oleva tyttö yritti tilata kokista, niin sitten se tarjoilija sanoi, ettei keskiajalla ollut kokista, vaan sen sijaan pystyi tilaamaan puolukkamehua, appelsiinimehua jne. En oo kyl varma oliko appelsiinimehuakaan vielä tuolloin(Ahaa, Wikipedia tietää, että portugalilaiset toivat appelsiinin Eurooppaan 1400-luvulla, joka ON vielä keski-ajan loppua - terv. neiti Pakko-tietää-kaikki-heti).
Jälkiruoaksi otin ruusuvanukasta. Se siis maistui ihan ruusulle! Ei sillä että oisin ikinä ruusua maistanut, mutta siis haju on yhtä kuin maku. Se oli vähän hassua. Ja päällä oli oikeita ruusun terälehtiä. :)
Shoppailujen ja kiertelyjen lisäksi käytiin vielä kauneushoitolassa, koska ne on aika paljon halvempia kun täällä koto-Suomessa. Mie otin jonkun kasvonpuhdistuksen ja äiti selkähieronnan. Oli kyllä sinänsä erikoinen tilanne, sillä kosmetologi(vai mikä sen ammatin nimi nyt olikaan) oli venäläinen, ja eikä osannut puhua muuta kuin viroa ja venäjää. Sitten se lätki kaikenlaisia voiteita miun naamaan ja sitten laitto pyyhkeen miun naaman ympärille(silleen kuitenkin et suu ja nenä jäi näkyviin) aina vähäks aikaa ja ja lähti jonnekin. Siihen huoneen viihtyvyyteen ois voinut ehkä hiukan panostaa, katossa näkyi jonkin ritilän takaa joitain putkia. Oli niitä sitten kiva tuijottaa siinä ja välillä alkoi tylsistyttää koko homma. Musiikki oli tietysti semmosta rauhallista. Mutta kyllä sen jälkeen oli sitten tosi pehmeä iho. Lohkaisin sitten kosmetologille vielä ainoan venäjänkielisen sanan, jonka osasin(spasiba eli kiitos), ja se nauroi.Ostoksia ei hirveästi kertynyt, vaikka kaupoissa aika paljon kierreltiinkin. Kuitenkin mukaan tarttui tällainen suloinen virkattu ruususormus, jonka ostin käsityöläiskaupasta. (myöhemmin näin, että samanlaisia myytiin laivaterminaalin turistikaupassa. Yhyy, toivottavasti en nyt ostanut mitään hirmu tusinatavaraa!)
Lisäksi ostin myös ihanan talvitakin, jonka mahdollisesti esittelen joskus! Sitten kun aurinko paistaa ja kehtaan mennä ulos ottamaan itsestäni kuvia. Täällä kaupungissa kun se on vähän hankalaa joskus. Tai siis anteeksi, aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti