Kaunismukavakivahieno päivä

Sunnuntaina tapahtunutta.

Luistelua sekä Iso-Britanniasta saaduissa pilleissä sekä siskon vanhoissa 90-luvun toppahousuissa.

Upeita maisemia.

Siskonlapsien söpöstelyä. Tai ehkä kuitenkin eniten kuvan suloisen herran söpöstelyä.

Päivän päätteeksi ilme oli tällainen:

Wanhoja

13.2. se suuri päivä sitten koittaa! Päästään vihdoinkin juhlimaan lukion vanhimpina oloa, jiihaa. Yllä on miun ihana puku, joka käytiin Joensuun pukuvuokraamosta vuokraamassa :) Omaksi en halunnut ostaa, kun en sitten kuitenkaan olisi käyttänyt sitä uudestaan missään.. Nyt on pakko vähän lesotella, kun tuo on kuulemma ollut tämän vuoden Linnan juhlissa jollain päällä 8D Mutta ei se kai mikään suuri julkkis ollu, heh.

Joo ja tämä laulu lauletaan siellä juhlassa:

Kehäraakkeja ja kuninkaita

Villi poika viimapää
ainoo lapsi eläinlääkärin lesken
jätti opistot kesken,
kitaraks vaihtoi vasken,
tahtoi toista elämää

oli alku toukokuun
yksin rojujaan kasseihin pakkaa
paskat kaikesta nakkaa
vaihtoi lennosta akkaa
kuului kutsu jonkun muun

kutsu kohtalon
ojasta allikkoon

ei meistä oo
pitään kravattii ja kauluspaitaa
ei meillä oo
metsii peltoja ja vehmaita maita
mut vaik ois onnetar ollutkin saita
me tiedetään miten on elämän laita
on kaikki päivät pelkkää lauantaita
me ollaan ylpeesti
kehäraakkeja ja kuninkaita

jokin miestä viivyttää
katsoo miettien poikansa unta
oottaa valtakunta
narrin hiippakunta
hetken viihdyttäjää

kruunut kutreillaan
rypyt kasvoillaan

ei meistä oo…

voi mitä elettyä elämää
ja läpi juhlittua yötöntä yötä
voisin vaihtaa pari seuraavaa päivää
niihin jolloin oli onnikin myötä
mut suremaan
tai katumaan
ei meitä saa kukaan

ei meistä oo…

Hiihtoretki

Aamulla oikeasti hätkähdin, kun huomasin, että huoneessani oli valoisaa. Mutta sitten huomasinkin, että se oli ihana ihana aurinko, joka oli urheasti nostanut päänsä vapaapäivänäni, joka minulle oli suotu näin koeviikolla.

Ja mitäkäs keskiverto suomalaisnuori tekisikään näin kauniina päivänä? No lähtisi tietenkin hiihtämään!

Ja mukaan pääsisi myös urhea apuri Laku-kissa, joka luonnollisesti seurasi emäntäänsä läpi lumien ja tuiskujen(ei Antti).

Matkaan kuului tietenkin myös Erittäin Taiteellisten kuvien otto.

Hattutyttö

Niin se vain on, että tämä blogi kuolee joka viikko ja herää eloon aina viikonloppuisin. Ei sillä että kukaan tätä hirveästi seuraisikaan, mutta kiitos nyt teille neljälle tilaajalleni, jotka blogilistassani kai minua seuraavat. Höm.

Tänään löysin hatun. Se on muhinut hattu-lapashyllyllämme jo pitkään, ja löysin sen vasta nyt. Hattu on kai äitini.
"Good evening, sir! How are you today?"

Ja päällä nyt oli joitain muita rääsyjä joiden alkuperän tietäminen tuskin on kovin tärkeää.

Keskiviikkona olin taas ompelukurssilla niin kuin joka viikko, ja aloitin tekemään seuraavaa hametta skottiruutukankaasta:

Se tosin tulee vähän alemmaksi vyötärölle sekä lyhyempi myös. Toivottavasti se onnistuu, sillä kyseinen skottiruutukangas on ihana - tai "fierce" niin kuin Muodin Huipulle-sarjan voittaja Christian voisi sanoa - tiedän, suomennos on niin tökerö ettei ole mitään rajaa! :D Muodin huipulle-sarjan suomennoksista voisi kyllä keskustella vaikka koko päivän. Kuka oikeasti suomentaa sanan "detail" "detalji"ksi? No, ehkä suomentajat ovat vaan halunneet siellä saada suomen kielen kuulostamaan "coolilta" ja amerikkalaiselta. Ah, Amerikka, kuinka sinua palvommekaan.

Amerikasta puheen ollen, Barack Obama on nyt sitten presidentti, jeah! Ja jos samalla kertoisin jotain uutta, niin tässä on video, jonka laulu on soinut päässäni koko eilisen päivän:

Katsokaa!

Vaikka Jope Ruonansuu ei lempinäyttelijöihini(onko se edes luokiteltavissa näyttelijöiksi), niin käyttäkää 8 minuuttia tämän videon katsomiseen. Miulla se ei nyt niin hirveästi vaikuttanut elämääni, koska en ikinä juo pullotettua vettä, mutta te, jotka sitä juotte, suosittelen katsomaan sen. Kiitos.

www.pullovesi.fi